Määrä vai laatu?

Viskoosi, polyesteri, puuvilla, pellava, silkki, merinovilla, modaali, akryyli. Vaatekauppojen rekeissä roikkuu toinen toistaan kauniimpia ja kutsuvampia vaatteita. Mikä valita? Mikä kestää? Mille saat sanoa hyvästit yhden pesun jälkeen? Nyt seuraa meitsin vinkit kestäviin vaatehankintoihin.

Osta määrän sijaan laatua

Lastenvaatteiden myötä olen huomannut että tili tyhjenee turhankin helposti niihin ah, niin ihaniin vauvanvaatteisiin. Ollaan miehen kanssa molemmat suhteellisen tarkkoja lastenvaatteiden tyylistä ja tämän vuoksi etsin joskus vähän pidempäänkin sopivaa vaatetta. Pääasiassa teen kaikki vaatehankinnat (omat että vauvan) kirpputoreilta ja alennusmyynneistä. Nyt tulojen tipahdettua olen alkanut kiinnittää entistäkin enemmän huomiota vaatteiden materiaaleihin. 

Mikä sitten kestää?

Suosi luonnonkuituja. Luonnonmateriaalit ovat iholla miellyttäviä hengittävyytensä ansiosta. Tahranpoisto puree yleensä helpommin luonnonkuituihin (vannon sappisaippuan nimeen). Luonnonkuidut myös kestävät käyttöä ja pesuja pitkään. Ajattelen myös jälleenmyyntiarvoa: laadukas villavaate käy kaupaksi huomattavasti paremmin kuin laadukas fleece. Fleeceä saa nykyään joka kaupasta eikä sitä arvosteta, enkä arvosta itsekään. Tai arvostan, arvostan sitä että kierrätysmuovia käytetään fleecen valmistukseen. En kuitenkaan arvosta meriin päätyviä mikromuoveja enkä sitä, että lapsi on niska hiessä koska fleece hiostaa. 

Vältä printtejä. Painokuvioiduilla vaatteilla on tapana haalistua ja printit lähtevät herkästi halkeilemaan. Printit ovat myös viheliäisiä mikäli tykkää silittää vaatteita, nimimerkillä eräänkin kerran silitysraudalla viuhtonut. Meillä ei myöskään tykätä pukea lasta elokuva- tai sarjamainoksiksi joten printit jää meidän osalta kauppaan.

Puuvilla, pellava, merinovilla, villa ja nahka ovat isossa osassa niitä vaatteita joita hankin nykyään. Toisinaan puuvillan seassa on elastaania tuomassa joustoa, mutta siitä en ole jaksanut niuhottaa koska tykkään tietyissä asusteissa ja vaatteissa joustavuudesta.

Hypistelen kaupassa läpi kaikki vaatteet joita olen ostamassa. Joskus olen niin ilkeä, että hieron esimerkiksi harkitsemani neuleen pintaa hetken sormella. Surkea laatu paljastuu näin heti: halpa ja keinokuituinen vaate nukkaantuu jo siitä. Kurkistan myös aina pesulappuun. Toivon vaatteen kestävän vähintään 40 asteen pesun, koska en halua pyörittää useita koneellisia eri asteessa. Kaikki viskoosi-, modaali-, lyocell-, polyesteri-, akryyli- ja polyamidivaatteet jätän suosiolla rekkiin. Kirpputorit taas ovat ostopaikkana järkeviä siinäkin mielessä, että vaate on mitä luultavimmin kiertänyt jo useamman kerralla pyykkikorin ja vaatekaapin väliä ja mikäli se ei ole siitä suuttunut, tuskin se suuttuu vastakaan.

Vastuullinen valinta?

En voi väittää olevani vastuullinen kuluttaja vaatteiden osalta. Ostan valitettavasti halpamerkkien vaatteita vaikka tiedänkin, mitä niiden takana voi olla. En kuitenkaan näe syytä tuhlata rahaa kalliisiin merkkeihin joiden laatu on yhtä huonoa, ellei huonompaa kuin halvan vastaavan vaatteen laatu. Lapsi ei ole kiinnostunut mitä vaatteessa mainitaan vaatteen merkiksi. Lapsi arvostaa sitä, että vaate tuntuu hyvältä päällä ja että siinä saa rymytä. Äitinä itse arvostan sitä, että vaate on helppo pukea ylle ja kestää käyttöä säilyttäen edes jonkinlaisen käyttö- ja  jälleenmyyntiarvon (lue: että pääsen vaatteesta eroon edes nimellistä korvausta vastaan enkä joudu viemään sitä suoraan kierrätykseen). 

Mistä meillä sitten tykätään?

Ollaan koko porukka koettu Kappahlin Newbie-vaatteet hinta-laatusuhteeltaan hyväksi koska niissä käytetään luomupuuvillaa ja tyyli iskee omaan silmään. Lisäksi H&M vähän laadukkaammat vaatteet on olleet hyviä. Lindexin pikkuvauvamalliston vaatteet oli ihanan pehmeitä (puuvillaa ja elastaania) ja ne kesti tosi hyvin toistuvia pesuja joita meillä riitti silloin alkuun, ja riittää edelleen. Polarn O Pyretin kirpparilta ostetut vaatteet on myös osoittautuneet meillä ihan hurjan hyviksi (meillä ei ikinä olisi varaa niihin uutena :D ). 

Mitä pesuun tulee, meidän vaatteet pestään kaikki pyykki samassa, en siis erottele meidän aikuisten ja vauvan pyykkiä mitenkään. Pääasiassa pyykki pestään Serto Eko pyykinpesujauheella joka on tuoksuton. Huuhteluainetta en käytä, toisinaan lorautan huuhteluainelokeroon lorauksen etikkaa konetta ja pyykkiä puhdistamaan ja raikastamaan. Pyyhkeet ja lakanat pesen 60 asteessa ja harsot nakkaan 90 pesuun. Samalla kone puhdistuu kunnolla eikä ole koskaan alkanut haisemaan ummehtuneelle. Tahrat poistan tuoreeltaan sappisaippualla ja kuivaan auringossa kun sellainen on saatavilla, itsepintaisiin tahroihin jysäytän vanishia ja yleensä olen saanut vaatteet sillä puhtaiksi. 

Yllämainitsemillani keinoilla (vain luonnolliset materiaalit ja hyvä huolto) en muista, koska olisin viimeksi joutunut heittämään vaatteen kierrätykseen koska se olisi niin huonossa kunnossa. Kierrätykseen meiltä päätyy yleensä rikkinäisiä ja parittomia sukkia, virttyneitä alus- ja sukkahousuja sekä vaatteita joiden en usko kelpaavan enää kenellekään koska ne ei kelpaa enää mullekaan, elän nimittäin muodin häntäpäässä enkä voi kutsua itseäni tyylikkääksi edes hyvällä tahdolla. Miron vaatteet olen aina voinut joko lahjoittaa eteenpäin tai myydä parilla eurolla kirpparilla. 

Toivottavasti olette löytäneet ne omat suosikit, jotka kestävät katseen lisäksi myös aikaa!

Mukavia kesäpäiviä!

-Laura